Ymmärrystä

Tänä aamuna koin että en rakasta itseäni ja kunniota itseäni, se avasi kyynelten padon joka syöksyi ulos sielustani ja tunsin kuinka pato purkautui sisältäni.
Olin eilen tapaamassa erästä ihmistä jonka kanssa toivoisin voivani olla ystävä ja läheinen. Toimin taas samalla tavalla kuin ennenkin, vain hetkittäin olin se kuka oikeasti olen, innostunut ja kiinnostunut toisesta. Silti aina toivon hyvää ja onnellisuutta ihmisille joita kohtaan.

Se johti tähän aamuun sekä eräät kirjoitukset jotka laukaisivat padon auki ja ymmärsin että eilinen kohtaaminen oli tärkeä jotta näkisin miten vähän rakastan itseäni. Kuinka voisin rakastaa toista ihmistä jollen rakasta itseäni?. En voi. Nyt tiedän että pystyn myös parantamaan itseni fyysisesti ja tunteiden tasolla ja olemaan se kuka minä olen.
Olen onnellinen nyt ja tunnen kuinka rakastan itseäni ja läheisiäni, läheisiä ystäviäni jotka ovat olleet sitä vaikka en ole itse kyennyt samaan. Kyyneleet valuavat nytkin koska sielu ei pysty enää pitämään sisällään tätä määrää energiaa :) Muistan tänään kiittää ystäviäni koska ovat olemassa ja kertomaan heille että rakastan heitä.

Tyyneen veteen heitetty kivi

Ehkä tämä kuulostaa liian tutulta mutta aloitan blogin tästä otsikosta.
Mitä on onnellisuus ja onni. Mietiskelin tätä tänään.

Voinko tuntea onnellisuutta yksin. Miksi toisen läsnäolo tai toiseen ihmiseen tutustuminen tuottaa itselleen onnellisuuden tunteen.
Ihmisen sisällä asustaa onnellisuus, toinen ihminen ei voi sitä sinulle antaa. Se löytyy jostakin syvältä mutta lopulta niin läheltä. Itse olen kerran kokenut syvällisemmän ja täydellisemmän onnellisuuden joka olin minä itse ja se oli minussa.
On onni olla toisen ihmisen kanssa ja jakaa elämänsä hänen kanssaan ja jos olet löytänyt onnellisuuden itsestäsi yksin, silloin voit jakaa sitä kumppanisi kanssa ja antaa itsestäsi muille. Se on rikkautta kun antaa itsestään.
Me voimme kokea kaiken yksin, Rauhan, rakkauden, onnellisuuden mutta mikä lahja jos sen voi jakaa toisen kanssa :)